Maastopyöräenduro on pyöräilyn alalaji, jossa yhdistyvät alamäkipyöräilyn teknisyys ja pyöränkäsittelytaito sekä maastopyöräilyn fyysiset ominaisuudet. Maastopyöräenduro on lajina varsin nuori ja nykymuodossaan se on saanut alkunsa Ranskan alpeilta 1990-luvulla (www.bikemagic.com), mutta Suomessa ensimmäisiä kilpailuita ajettiin kuitenkin jo 1990-luvun alussa mm. Hartolassa ja Vehkalahdella, jolloin erikoiskokeet sijoittuivat myös tasamaalle ja sisälsivät myös ylämäkiosuuksia. Maastopyöräenduron kilpailuiden järjestämistä varten Suomessa perustettiin Extreme Bike Association ry (EBA ry) 1990 -luvun lopussa.
Vuonna 2019 maastopyöräendurossa kilpaillaan kahdessa eri kilpailusarjassa. SM- sarjassa ajetaan 5 osakilpailua ja rennommassa Funduro-Cupissa ajetaan 4 osakilpailua. EBA ry hallinnoi ja valvoo lajin sääntöjä, sekä toimii lajin kattojärjestönä siinä missä Suomen Pyöräily vastaa muista pyöräilylajeista Suomessa. Maastopyöräendurokilpailuissa ei tarvita kilpailulisenssiä, eikä EBA ry:n jäsenyys ole välttämätön. SM-Sarjassa SM-pisteitä lasketaan kuitenkin vain EBA Ry:n jäsenille. Vuonna 2019 EBA Ry:n jäsenmaksu on 10 euroa ja tuotto käytetään juniorityöhön. Jäsenmaksun pääset suorittamaan tästä.
Maastopyöräendurokilpailu on formaatiltaan moottoripyöräenduron kaltainen ja koostuu useista eripituisista, pääosin alamäkeen ajettavista erikoiskokeista sekä niiden välisistä siirtymätaipaleista. Kilpailuissa aikaa otetaan vain erikoiskokeita. Erikoiskokeet ovat kestoltaan yleensä 1-3 minuuttia, ja erikoiskokeiden yhteenlaskettu kokonaiskesto kärkikuljettajilla on n. 20 minuuttia. Siirtymätaipaleineen kilpailun kokonaiskesto on useita tunteja. Viime vuosina endurokilpailut ovat keskittyneet hiihtokeskuksiin, missä erikoiskokeet sijoittuvat alamäkeen ja siirtymätaipaleet kuljetaan usein ylämäkeen ja tapahtuvat paikasta riippuen joko polkemalla, pyörää taluttamalla, tai hissillä nousten.
Niina Karstusen 2015 tekemän lajianalyysin mukaan maastopyöräenduro vaatii ajajalta erinomaista pyöränkäsittelytaitoa, ajoteknistä osaamista ja ajosilmää. Fyysisistä vaatimuksista korostuvat reitin vaiheesta riippuen lihaskestävyys, tehontuotto sekä kestävyys. Lisäksi ajajalta vaaditaan hyvää keskittymiskykyä ja itseluottamusta haastavissa ja vaarallisissakin tilanteissa. Biomekaniikan puolella korostuu optimaalisen ajoasennon säilyttäminen koko reitin läpi. (Maastopyöräenduron lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi, Nina Karstunen, 2015).
Maastopyöräenduron harrastajakunta on suhteellisen pieni, mutta laji on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta, ja vuonna 2018 endurokilpailuissa oli mukana kaikkiaan noin 450 lajin harrastajaa. Keskimäärin osallistujia yhdessä kilpailussa on noin 200-300, joista naisia ja junioreita noin 40. (EBA ry:n tilastot)
Kilpailujen ulkopuolella lajia voi harrastaa missä tahansa maastossa. Suomessa maastopyöräily kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin. Maastopyörällä liikkuessa on hyvä huomioida kuitenkin muut metsässä liikkujat ja nopeampana pyöräilijä on väistämisvelvollinen suhteessa kävelijöihin. Uudellemaalle on tulossa uusia reittejä maastopyöräilijöille ja metsässä liikkujien sopuisaan yhteiseloon Yle antoi muutamia faktoja.
Tärkeimpiä varusteita maastopyöräenduroon ovat lajiin soveltuva pyörä, kypärä, sekä erilaiset suojavarusteet. Seuraavassa kirjoituksessa käsittelemme suojavarusteita ja kerromme kuinka pääset mukaan lajin pariin!